Replaced Acts

2010/ HD video /16:9 / 2'18, 1'39 & 1'04 min -loop- /

Replaced Acts videot on kuvattu Michigan järven ympäristössä heinäkuussa 2010 niissä kamera ei liiku, eikä kuvakulma muutu. Projisoin kankaalle otteita Teuvo Tulion elokuvasta Laulu tulipunaisesta kukasta(1938), jotka kuvasin sijoittaen projisointisermin maisemaan Saugatuckissa Yhdysvalloissa. Valitsin paikkoja, jotka muistuttivat suomalaisten elokuvien tapahtumapaikkoja (ranta, niitty, metsä) eroten niistä kuitenkin tunnistettavasti. Niitylle sijoitettuun projisointipintaan heijastin kohtauksen “viimeinen pari uunista ulos”-leikistä ja Michigan- järven rannalle kuvan elokuvan pääparista uimassa. Tausta-ajatuksena mietin siirtolaisuuskokemusta ja kulttuurillisen viitekehyksen ja tunnistettavuuden merkitystä. Kokemus omasta kulttuuriperimästä on yksi vahvimmista kansallisen identiteetin rakentajista ja paikantajista. Elokuvien kautta mallinnetut maisemat ja käytännöt viittaavat siihen kuinka totutut ja tunnistetut kokemukset kulkevat mukana käsitellessä omaa kokemusta uusissa ympäristöissä ja tilanteissa. Siihen, millainen paikka ja millainen tapa toimia tuntuu tutulta, viitataan kun haetaan oikeutusta käytökselle tai halulle muokata ympäristöään ja muodostettaessa suhdetta ympäröivään todellisuuteen. Elokuvien kuvallista todellisuutta viittauskohtanani käyttäen halusin visualisoida sitä, kuinka nämä tutut ja totutut heijastuvat tuntemattomaan ja outoon, vertautuvat siihen, joka muistuttaa, mutta ei ole. Siirtolaisuuskokemus on vertauskuva tuolle liikkeelle totutun mallintamisesta uudessa tilanteessa ja ympäristössä, sekä vieraan muokkautumista tutuksi, välillä. Tässä teoksessa itse “siirtolaisina” ovat elokuvalliset kohtaukset, toimien vertauskuvana Michigan-järven ympärille aikoinaan asettuneelle suomalaisasutukselle, joka viittaa suomalaisten harjoittamaan maahanmuuttoon ja kulttuurillisen identiteetin paikantamiseen uudessa ympäristössä.

 

I projected scenes from Teuvo Tulios film Laulu tulipunaisesta kukasta- A Song from a Scarlet Flower (1938) setting the canvas on a landscape in Saugatuck (Michigan, USA). I selected places that reminded locations of the finnish cinema (beach, meadow, forest) still looking distinctively different than the finnish equivalents. To the set in the meadow I projected a scene of a game of “last couple out-”game and on the beach of lake Michigan a scene of the films main couple going swimming. The thought behind the piece is about the immigrant experience and the meaning of cultural background and the meaning of recognizing. An experience from one’s own cultural heritage is one of the strongest indicators and constructors of identity. The landscapes and practises visualised and acted out in motion pictures point out that the experiences that we have become used to and, that we recognize, are present when we are dealing with our experience of new environments and situations. The feeling of familiarity visualised in films serves as a reference point when searching for a back-up reason for one’s own behaviour or need to transform one’s surroundings. Using cinematic reality as a reference point I wanted to visualisize how these familiarities are projected to the unknown and the strange, and at comparison with it. An immigrant experience is a metaphor for that act between using the familiar experience as a model in new situation (as well as in new environment) and rendering the strange as familiar. In this piece the projections act as “immigrants” being a allegory for the finnish immigrants who settled in the surrounding areas around lake Michigan, and to the act of placing a cultural identity in new surroundings.


+