Pilgrimage and Noise
(work in progress)

Vielä työn alla olevassa teosessa pohdin ”hyödyllisyytt䨔.Toiminnan hyödyn voidaan ajatella ilmentyvän ”saadun” maksiimina suhteessa käytettyyn energiaan. Tästä johtuu usein ratkaisut, joissa toimintaa pyritään tehostamaan. Haluan miettiä miten työ ilmenee murroksina suhteessa hyödyllisyyteen ja toiminnallisen tehokkuuden kyseenalaistumisina. Tässä yhteydessä käytän viittauskohtana pyhiinvaellusta - toimintana, jonka muoto on äärimmäinen suhteessa päämäärään. Tämän usein yksinäisen mutta yhteisöllisen toiminnan luonne saavutetaan eräänlaisen “erakoitumisen ja hiljentymisen” kautta ja on yksilöllisen prosessin metafora. Käytän ajatuksellisena vastapainona tällä toimintaan ja työhön keskittymiselle melua, ymmärryksen ulkopuolelle asettuvana moninaisena kakofonisena kokonaisuutena, jolla ei ole määrää tai muotoa. Esimerkkinä teoksesta on on valokuva osuudesta, jossa kolmen kuukauden ajan otin viikoittain valokuvia dokumentoiden prosessia, jossa kasvimaa rakentuu ja kasvaa labyrintinmuotoiseksi.

This work is still in production and deals with ideas about "usefulness". The use value is thought to be presented as the "maximum" received in relation to the energy used. Therefore many of the solutions are drawn in aspiration to "power up" or enhance the activity in question. I want to think how labour is presented as ruptures in relation to the usefulness and question the value of the productivity of action. I apply the term pilgrimage to describe the activity in which the form is extreme in relation to the purpose/destination. This usually solitary but still communal activity is characterized by a certain form of "isolation and silence" and is a metaphor for the individual process. As a counter balance for this concentration in the action I use noise, as an example of cacophonic formless multitude outside the grasp of reason. As an example I have an image of the part of the work where I took photographs during three months depicting a vegetable patch shaping as a labyrinth.